MEIDÄT LÖYTÄÄ NYT OSOITTEESTA http://perroporinaa.blogspot.com/

                    NADADOR EARENDIL  ALIAS WICCA

Karrin elämä kulkee kuin juna raiteilla, tasaista ja turvallista menoa. Odotan innolla lumen sulamista, jotta pääsisimme jäljelle. Kesällä on tulossa luonnetestit molemmille pojille ja Lurun kanssa oli tarkoitus mennä BH-kokeeseenkin, mutta ei olla kyllä vielä valmiit siihen.  Kevääksi on paljon hommaa, seuran kisat agilitysta tokokokeisiin ja harjoituksiin vievät aikaa, talossa alkaa remppa, jossa tehdään tytölle oma huone yläkertaan ja se tällähetkellä tärkein asia on tietenkin pennun tulo kotiin. Juu-u, kolmas koira on tulossa parin viikon kuluttua ja sekin on pikkumusta natiainen valkoisin merkein, täpäkkä pakkaus! Odotan tätäkin poikaa suurella innolla, mahtavaa saada uusi luonne parin muun lisäksi. Toivottavasti herrat ottavat nuoren miehen nätisti vastaan, aika näyttää...

Siis odottelemisiin...

Karrin uteliaisuus ja yhteistyöhalukkuus remontoinnista marjanpoimintaan on omaa luokkaansa. Karri on "koiralaumamme" ehdoton työnjohtaja, kaikki irtirevityt laudat, purupussit sekä työkalut täytyi käydä tarkistamassa ja jopa maistelemassa, tarkka mikä tarkka! Erityisen tarkkaan Työnjohtaja seuraa ihmistensä tekemisiä, "Ottaakohan se nyt varmasti tuon ruuvimeisselin eikä vasaraa?", "Varmistan tuon isännän kyykkyasennon ja änkeän tuohon ahtaaseen rakoon sen viereen, olen ns. tukemassa duunaria."  Työnjohtajan kuono on kaikkialla ensimmäiset puolituntia työn aloituksesta, kunnes hän uskoo, että kyllä ihmiset osaa hoitaa tämänkin remontin ilman Työnjohtajan aktiivista apua. Asian todettuaan, Työnjohtaja käy kiepille paikkaan, josta voi tarkkailla yleisesti työn sujumista, olla lähellä ihmisiään ja ennen kaikkea komentaa kisälliään Lurua, joka on vielä valkonokka näissä remonttihommissa...

Meidän eka rata meni varmasti myös ohjaajan hermoilun piikkiin eli en näyttänyt kunnolla esteitä, tosin koira kävi kuumana ja kerkesi jopa näpsimään ja komentamaan mua. Onneksi se oli hyppyrata, joten saatiin koirasta suurimmat höyryt pihalle. Toisella radalla päätin, että kontaktit koira tulisi tekemään varmasti ja rengas mentäisiin läpi oikein, ja näin tapahtui! Nyt niin laajat kaarrokset hyppyjen jälkeen tulee harjoituksen alle, samaten kepeille viennit vaikka ne nyt onnistuivatkin. Tuloksena nolla, neljäs sija ja ensimmäinen kiinnitys luokkavaihtoon... Jihuu!

Lauantaina juhlistamme vuoden alkua ensimmäisellä kisastartilla ja toivomme parasta, koska taitoahan meillä ei ole...  Lahjattomat harjoittelee, jotenkihan tämäkin täytyy yrittää selittää jo valmiiksi!

Onnea Luru sekä muut veljekset! Ja kiitos Marita, tämä pieni mies on täyttä kultaa! 

Lurun meininki on taas juosta hepuliukkona ympäri pihaa ja pomppia kaikki mahdollisesti koskemattomat lumenpinnat varmasti hepuloiduiksi ja möyhityiksi pinnoiksi... Huvinsa siis kummallakin ukolla. ♥ Lurun kyynärkuvat olivat muuten 0/0 ja Tga negatiivinen eli kaikki kunnossa, mikä on aina mukavaa.

Alla kuvia Karrin posetteluasennoista, joita syksymmällä harjoiteltiin...

Tästä haukusta annan täydet pojot sen kasvattajalle Sannalle sekä kennelpoika Raimolle.  Kiitos luottamuksesta, koira vei minut ihan uuteen elämään! ♥

Mielestäni tuomari oli kyllä hieman kummallinen ja halusi miellyttää kaikkia jakaen varmaankin kaikille ERI-nauhan! (ihan loppuja en jaksanut seurata) :) Mutta oli hänellä linja, kun katsoi mitkä koirat hän valitsi ROP:ksi ja VSP:ksi. Onnittelut voittajille! =)

Päivä oli taas pitkä mutta mukava, josta kiitokset kaikille asianosaisille koiraihmisille, kanssanne viihtyy! Ja onnittelut sijoituksista!

Kotiin päästyämme, isäntä kääri hihat ylös ja haki leikkurin! Karri napotti paikallaan 20 minsaa ja voilà! - turkin uumenista kuoriutui lihaksistunut koiraherra! Karrin turkki on niin helppo leikata, kun koira seisoo rauhallisesti paikallaan ja tietää mikä on homman nimi, toisin kuin Lurun kanssa, joka sekin on oppinut jo rauhallisemmaksi, mutta on sen verran vilkkaampi kaveri, että aikaa tuppaa menemään huomattavasti enemmän kuin Karrin kanssa. Karrista tuli vilkas, se juoksentelee ihan onnesta sekaisin kokoajan ja tietty kyhnää enemmän vieressä, kun on vähemmän karvaa. Ihana! ♥

Karrin jäljen odotin menevän helposti, se oli tunnin ollut jälki ja alku näytti lupaavalta koiran kaivaen maata ja nuuskien innokkaasti veren hajua, mutta sitten iski jonkin sortin verenhajun pelko. Liekö epäillyt vastassa olevan jotain todella pelottavaa, koska lähti hyvin hyvin epävarmoin askelin haistelemaan jälkeä, hienosti pysyi jäljellä lähes kokoajan, ehkä kerran pari kiersi puun toista kautta, mutta jälki löytyi aina helposti. Enemmän pakokauhua koiralle tuotti yhteen narisevat puut ja se, että piti tarkkailla kokoajan synkempää metsää ettei sieltä vain tulisi kukaan yllättämään. Hitaasti, mutta varmasti edettiin, valtavasti kehuja ja tsemppausta. Lopulta tultiin kaadolle, siis sorkalle, jonka Karri ylpeänä kantoi maantielle suussaan. Hyvin tarkka poika. Minut yllätti täysin, kuinka veren haju muutti koiran käyttäytymistä noinkin kovasti, ihan kuin se olisi pelännyt mörön hyppäävän kokoajan niskaan! Ihmisjäljellä Karrilla ei ole ongelmia lainkaan, vaan silloin joutuu stoppailemaan sen menoa, kun ei meinaa ite pysyä mukana. Oli kyllä ihan mieletön kokemus, koirallekkin, se on ollut ihan vauhkona esim. ruuastaan ja leluistaan kotiin päästyään.

Bono ja Edi olivat ihan loistavia kumpainenkin ja oli mukava katsoa niiden työskentelyä. Bono tosin ei ilmaissut makuupaikkoja milläänlailla vaan jatkoi höyryveturin tavoin eteenpäin, miten niin innokas? Tosin oma tietämykseni lajista on niin alkutekijöissään, että paha mennä sanomaan mitään. :)

Kolme tuntia meillä meni reissuun, sää suosi ja hirvikärpäsetkään eivät olleet niin innokkaita kuin luulimme, joten loisto homma! Haluan kokeilla uudestaankin.