Maanantai on ollut meidän superpäivä koko kesän ajan. Ensin on agiharkat ja perään tokoilua. Agilityharkat veti tänään Tarja, joka väsäsi meille radan, jossa oli paljon paljon hyppyjä, putkia sekä kepit ja rengas. Harjoitus tehtiin kahdessa osassa mikä olikin varsin järkevää, jolloin rata aukeni ihan eri tavalla kuin jos olisi porhaltanut sen läpi kokonaan yhtäjatkoisesti. Tarja löysi mulle jälleen jotain uutta ajattelemisen aihetta ja antoi vinkit ja vaihtoehdot mistä valita mieleisensä tapa. Harjoitukset menivät yllättävän hyvin, kun ajattelee että vedettiin maxien korkeudella ja jouduttiin jankkaamaan keppejä useampaan kertaan, missä koira yleensä väsyy, noh, eihän se niin innostunut kepeistä nytkään ollut, mutta sain siihen jo hieman enemmän liikettä kuin ennen. Korkeampi rengas tuotti kyllä täyden stopin, joten sekin tarvii hiomista. Vahtiharkat on kyllä ihan kivoja välillä, mä nyt lähden harkoista aina naama punaisena kuin keitetty rapu oli vauhtia tai ei...

Tyytyväisenä ja motivoituneena lähdettiin sitten seuraaviin harkkoihin Launosiin.
Toko-ryhmämme viimeiset yhteiset harkat sisälsivät hyvin monenlaisia liikkeitä alkaen paikallaanolosta istuen/maaten päättyen riemukkaaseen luoksetuloon. Kertausta opetetuista asioista ja jotain pientä uuttakin sinne ujutettiin väliin, kuten esineen tunnistamista vai mikä lie oli siihenkin oikea termi. Erityisen ylpeä olin paikallaan olosta maaten, Erja käveli koirien ja ohjaajien välistä muttei Karri ollut moksiskaan. Kun Erja käski ohjaajat koirien luokse niin lähti viereinen samojedinkoira Elli paikaltaan ja eikun Karrin luo nuuskuttamaan, Karri katsoi Elliä, sitten minua, taas hetken Elliä ja tuumasi ettei voi lähteä paikaltaan kun äippä ei ole vielä vieressä. Pääsin koiran viereen ja vapautin sen antaen valtavat kehut ja puoli kourallista maksanpaloja hienosta työstä, koira senkuin katsoi minua ihmeissään ja istahti viereen odottamaan seuraavaa tehtävää. Karri on kyllä niin omimmillaan paikallaan oloissa ettei missään muussa tokon liikkeessä... =)
Erja sai houkuteltua meidät toiseen ryhmään, missä ovat kilpailuvalmiit tyypit... En kyllä tiedä mitä me siellä teemme, kun koulutusta tarvitaan vielä hyvin hyvin monessa asiassa... No haasteita elämään!