Kaksi viikkoa on mennyt vähän häneksi harjoitusten suhteen, kun nuori Karri-herra on vallan sekaisin ihanista(?) narttujen tuoksuista ja hajuista. Eihän sitä halua tehdä kaikkia harjoituksia mitä emäntä käskee, kun pitää jäädä nuuskimaan tekonurmen pintaa, josko siinä olisi nartun haju tai suunnata ajatus muihin mukavimpiin asioihin, urosmaisiin asioihin, sellasiin että testosteroni alkaa jylläämään ja oma tahto on tosi mahtava ja...
Niinpä. Näihin nuoren uroksen haihatteluihin tuntuu menevän oma aikansa, meneekö ne ikinä ohi?
Mutta  olilkohan tänään valoa tunnelin päässä, kun harjoitukset alkoivat  suhteellisen  kivuttomasti. Eteenmenoa harjoiteltiin oikein urakalla, ensin Karri ihmetteli koko asiaa, mutta lähtihän se sieltä karrimaiseen tyyliinsä, asiaa hetken pohdittuaan. Hetken kuluttua edettiinkin vain joka toinen este viidestä mahdollisesta ohjauksessa ja se olikin emännän akilleen kantapää! Käskytys ei enää riittänytkään vaan piti voimakkaasti näyttää vartalon kierroilla  ja olkapäillä minne mennään. Karri lukee käsieni ohjausta kuitenkin hyvin, kunhan vain muistaa ottaa vartalon paremmin mukaan. Itseasiassa se ei olekkaan niin helppoa, kun sitä oikein alkaa miettimään, täytyy vain tehdä toistoja. Harjoitus tekee mestarin tai niinhän sitä luulisi. Ja ne putket, nehän menivät hienosti tänään, ei mitään ongelmia! Onkohan tämä "putkeen en mene" -juttu Karrilla vain tuulella käyvää?  Koska ryhmä oli tänään jopa kaksi ohjaajaa koirineen niin kerittiin tehdä monenlaisia juttuja. Pieni ratakin tehtiin ja siinä oli puomi, jonka Karri meni hienosti, tosin lopussa olevaan rengasta vieroksuttiin sen yhden kerran. Loppupuolella harkkoja poitsu alkoi olemaan sippi, kun alkoi taas tekonurmi tuoksua hyvälle.... Ei muuta kuin kimpsut ja kampsut kasaan ja ulos, seuraava ryhmäkin jo odotteli vuoroaan.
Tosin harjoitukset eivät loppuneet siihen vaan ajelimme Launosiin Erjan oppiin. Toko-ryhmämme harjoitteli alkuun paikalleen jättämistä istualleen. Tarkoitus oli odottaa minuutin verran. Kymmenen sekunnin jälkeen lähti eka koira, hetki niin toinen sitten kolmas ja neljäs, mutta Karri vaan istui paikallaan!! Mä olin ällikällä lyöty ja palasin kehumaan koiraa. Tehtiin toinen yritys, koira toisensa perään lähti paikaltaan, mutta Kartsa vaan istui ja ihmetteli, Erja antoi jälleen luvan mennä palkitsemaan koiran hienosta paikallaan olosta vaikka muu porukka riehui ympärillä. Olin kyllä tyytyväinen. Makuullekin poika jäi nätisti ja pysyi sielläkin. Ruutuun menoa Karri ei osaa vielä vauhdikkaasti, se varmaan tarkoittaa emännän viitseliäisyyttä motivoinnissa ja harjoittelua vaikkapa alamäessä. Makuulle jättäminen liikkeestä on myös alkutekijöissään. Paljon on saatu vinkkejä ja ohjeita, kun ne vain muistaisi kaikki... No, päivä päättyi siihen, kun Erjan mies tuli hakemaan hyppyestettä ja tietty, Karrin piti ilmoittaa emännälle vieraan ihmisen tulosta. Sitten piti nuuskutella mies ympäriinsä ja ei millään nenä irronnut miehen säärestä, kunnes tuli tieto, että miehen sylissä oli ollut juoksuinen narttu. Tottakai! Karri ei tehnyt enää mitään kunnolla ja vinkui vain... Taas kamppeet kasaan ja autoon.
Tuossa se nyt makaa onnellisena ja väsyneenä päivän treeneistä. Niin ja se eka päivä yksin pitkään aikaan oli ollut sen verran paha, että kummankin vessan matot oli pitänyt käydä mylläämässä ihan ruttuun... Hassu koira.