Karrin elämä on pyllähtänyt... Se ei nyt millään voi tajuta miksi kaikki häipyy moneksi tunniksi pois. Kun isäntä käy ruokatunnilla kotona niin koira ei hetkeksikään herkeä vierestä ja tunkee jopa syliin, mitä se ei tavallisesti tee. Iltapäivällä kotiovella käykin melkoinen viuhka, kun koira toivottaa tervetulleeksi milloin kenetkin kotiutuvan perheenjäsenen. Ilta meneekin vahtien milloin lähdetään lenkille, milloin joku alkaa leikkimään tai riehumaan tai jos vaikkapa pientä aivopähkinää olisi luvassa... Aina jotain tulee ja tänään, kun olen ollut koiran kanssa kotona koko päivän, on tämä tuttu viilipurkkileikki ollut mieluisa sekä lelujen piilotteluleikki. Sanon vaan, että kyllä saa purkki kyytiä kun sen alle laittaa makupalan! Aika hupaisaa.
Tämmöiset harmaat päivät ovat oivia hetkiä rauhoittua yhdessäoloon perheen kanssa ja siitähän Karri nauttii, kun lauma on koossa ja silmien alla.