Kian löytämä liito-orava lähti viimoiselle matkalleen Helsingin eläinmuseoon matkahuollon pussukassa, hyvin pakattuna muoviin ja sanomalehtiin. Eläinmuseo aikoi täyttää ja pitää eläimen, niitä kun niin harvoin löytyy. Muistoksi meille jäi lehtijuttu, jossa kuva Kiasta pitelemässä oravaa. Hyvä niin, olihan se tytölle melkoisen muistorikas kokemus.
Karri oli jo eilen illalla normaali oma itsensä, söi ja joi kuin hevonen! Mikä helpotus! Otin sen mukaani hallille, jossa kävin katsomassa toisten harjoituksia ja tutustumassa vesikoiratyttöihin Iloon ja Karoon. Kiva tavata muitakin koiruleita. Niiden meno oli jotenkin niin perromaista, että alkoi ihan naurattamaan. Tosin täytyy sanoa että corgi -ryhmän Roope-herra sai keksintöineen hymyn huulille useampaan kertaan, aika valloittava kaveri.
Nyt ajattelin painaa muutaman päivän töitä ja sitten alkaa hyvin ansaittu (ainakin omasta mielestäni) loma, joka muuten menee hallilla kääriessä mattoja agilityn MM-kisoihin... Tää on varmasti treeniä johonkin, vai mitä Tiina? ;)