Tiistai-iltana lähdin naapurin ja Karrin kanssa lenkille. Kävelty oli kymmenisen minuuttia, kun astuin kadun ja nurmikon väliin ja venäytin oikean nilkkani. Että teki kipeää ja kiukutti. Silti piti linkuttaa jalka turvoksissa kauppakeskukseen asti (n.45 minsan lenkki), mistä mieheni haki meidät kotiin koulusta tultuaan. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli oli kova, kurjuuden maksimointia. =)
Keskiviikkoaamuna lääkäri sanoi, että viikon saat keppien kanssa kävellä ja sitten pitäisi pystyä jo ilmankin, ellei röntgenkuvista tule jotain muuta esille. Kolmisen viikkoa menee, ennenkuin jalka on kunnossa kokonaan. Viikko saikkua.
Tiina -koutsi mua sitten kuskasi teekoohon ja kotiin, mutta sitä ennen käytiin etsimässä Tiinalle kirjahyllyä, jota ei löytynyt. Seuraavaksi jo perinteiseksi tulleeseen ruokapaikkaan eli kiinalaiseen hakemaan annokset kotiin. Syömään ajeltiinkin Tiinalle, missä kiusoiteltiin Jennaa sen angstien vuoksi ja läpätettiin muutenkin kaikkea ihmeellistä, sinne meni Tiinan työpäivä... Toki neljän aikaan koutsi lähti ajelemaan kohti hallia, kun harkat alkoivat viideltä.

Karri oli kotona ihan kauhuissaan kepeistä ja juoksee vieläkin turvallisen välimatkan päähän katselemaan, kun mamma lähtee heiluen ja huojuen etenemään. Aika koomista, täytyy oikein miettiä mitä pitää tehdä ensin ja sitten ja ja ja.... Hankalaa kun ei ole kahta jalkaa ja kädetkin on varattu kepeille. Täyden teekupin saaminen keittiön pöydälle on jo melkoinen saavutus!! =)

Harkat jää väliin.... Ketuttaa.