ARGH! Kyllä halutti polkea jalkaa lattiaan ja lujaa Rannikon harjoitusten jälkeen... Omia mokia, ajattelemattomuutta. Kiukutti ja juimii vieläkin, näen yöllä tästä unta....
Ohjeeksi kouluttaja antoi palkkauksen. Palkkaa! Lisää palkkaa! Vielä enemmän palkkaa!! Sijoitu niin ettei tarvi pysähtyä ja ota huomioon koira, koska se säätelee askeliaan ohjaajan tahtiin... Suunnittele rata aina etukäteen TARKKAAN ja varo niitä ansakohtia ettet pysähdy. Jos pysähdyt niin pysähtyy koirakin ja siinähän sitten pyöritään...
Kuukauden päästä menen Rannikon kurssille uudestaan ja voin luvata, että olemme edenneet. En pysty hyväksymään sitä etten mä ihan oikeesti tajua miten sitä koiraa viedään sinne esteelle, mutta sehän on vain  itseni kanssa käytävä keskustelu ja asioiden jaottelu oikeisiin paikkoihin, se on tehtävä, koska tiedän että vain niin voin oppia. Olen siis vihainen itselleni nyt, mutta... Annetaan ajan kulua, se AHAA -elämys tulee varmasti, joskin hitaasti.
Mutta siis kouluttaja oli loistava, ohjeet olivat loistavia ja esimerkkejä oli monta erilaisille koirille, radat käytiin läpi yksin ja yhdessä, loput olikin vain itsestä kiinni.
Täältä tähän... mur.