Huhhuh!! Kyllä oli rankka rata, varsinkin näin heikkokuntoiselle...
Tehtiin jokin kakkosluokan rata, jossa oli mutkaa ja keikautusta, vaikeutta ja ansoja sekä 24 estettä...
Karrille suurimmat ongelmat tulivat kontakteilla, joita se ei meinannut uskaltaa mennä millään kuin valtaisan houkuttelun avulla. Huomasin myöhemmin Tiinan opastuksella, että mähän en näyttänyt kunnolla minne mennään ja mun tartti odottaa tarpeeksi kauon, jotta koira kerkeäisi putkesta luokseni ja sitten näyttö ja käsky... Jee! Myöhäisiä älynväläyksiä.
Mutta eniten olin järkyttynyt omasta kunnosta... siinä spurttailun ja erinäisten äkkipysäysten jälkeen huohotutti niin maan penteleesti ja kun rata oli kierretty pariin otteeseen, ilmoitin ettei enää... Aikalisä!

Senna oli taas oma vallaton itsensä, täytyy antaa krediittiä koutsille, joka sai Sennankin menemään hienosti. Janina onnistui myös niin upeasti Sennan kanssa, että Jennan kanssa annettiin spontaanit taputukset radan loppuun. Sennan seuraaminen radalla on jotain niin jännittävää, että kaikki omat äännähdykset, heilumiset ja taputukset tulevat itsestään, kehotan tulemaan vaikka radalle kattomaan, jos ette muuten usko. Aivan loistavan hauska koira! =)  Vai mitä Mirva?

Lauantaina olisi oman porukan kisat hallilla, mutta kuinkas ollakkaan, joku on silloin töissä... Mälsää.
Täytyy käydä harjoittelemassa salaa yksikseen. Fiilis on hyvä ja odottava. Jatketaan harjotuksia!