Viime päivät on menneet vain töissä ja nukkuessa... Ihan hillitöntä väsymystä ilmassa, liekö tuo talven muuttuminen syynä vai mikä lie.

Onhan me toki käyty maanantaina harkoissa, missä vetovastuussa oli jälleen Anna. Ahkerana kisaajana hän teetti meille Turussa pidettyjen agikisojen radan (maxi 2 rata, muistaakseni) ilman keinua, kun meidän ryhmän minit eivät olleet keinun kanssa tuttuja. Tilalle otettiin pöytä, mikä olikin ihan hyvä, kun se harvemmin on meillä ollut harkoissa.

Rata oli kiva, no Annen suunnittelemahan se olikin, ja mutkia tuli matkaan sillä tutulla puomilla ja yllättäen kepeillä. Alun kahden hypyn jälkeen tuli A-este, jonka jälkeen ennen putkeen vientiä kontaktin alastulolla tein persjätön, jolloin sai paremmin aikaa hiimailla hypyn ja putken väliin. Putkesta hypylle ja kepeille, joissa tuli yllättäen hankaluuksia, noh, sieltä hypylle josta itse valssin kautta ohjasin koiran toiselle hypylle ja sitten pöytä, josta koira luisui yli kolme kertaa!!! Siis Karri, jonka "silmiä hivelevä nopeus" vei aina pöydän reunalta alas!! Voi juma.... Etana vauhti ja silti putosi pöydältä. No harjoittelu teki hyvää ja neljännellä kerralla koira pysyi siinä! Eteenpäin hypylle, josta vienti putken vasempaan päähän ja hypylle, putkeen ja töks... tuli puomi eteen. Uudestaan putki, haltuunotto ja vienti puomelle... pienen epäröinnin jälkeen Karri tuli pelokkaasti sivuille vilkuillen, mutta kulki puomin päähän, josta vielä hyppy toinen hyppy takaa ja viimeinen hyppy maaliin... Toi puomi on hankala, Karri kerran putosi sieltä kovasta vauhdista lapa edellä maahan ja sen jälkeen hyvämuistinen koira ei millään suostu tulemaan puomia vauhdilla saati että sen saisi sille, tultaessa toiselta esteeltä vauhdilla. Toooodella hankalaa.

Mutta keinuharjoitukset kerittiin ottaa loppuun ennen toisen ryhmän alkua. Karrin kanssa keinuharjoitukset meni seuraavanlaisesti; Karri oli hihnassa, käskytin keinulle ja alastulokontaktille tultaessa (erittäin varoen sivuille vilkuillen) aloin syöttää koiraa ja kehua samalla kun Anna nätisti keinutti keinua ylösalas paikoillaan ja lopulta maata kohti, missä vielä palkkaus ja kehut. Tuntui että koira oikein haki keinulle... Vai olikohan mielikuvitus niin kova.

Kiitos taas Anna!!