Tai niin mä ainakin luulen...

Sunnuntaina kävi Rannikko kouluttamassa meitiä...  Karri oli ihan tohkeissaan kun päästiin kaksisteen harjotteleen ja se näkyi vauhtina ja mahtavana menona kentällä. Timon radat nyt ei ole ikinä helppoja ja kyllä taas sai suunnitella miten vie millekkin esteelle, jotta koiran vauhti säilyy. Silti, mikä mielihyvä taas kerran, kun tuli onnistumisia. Ja kun koutsikin ilmaisi yllättyneensä Karrin hyvästä fiiliksestä niin mulla olikin oikein leveä hymy koko illan... Toinen rata olikin ihan kauheen pitkä ja siinä oli jos jonkinlaisia pyörityksiä, oli lähinnä vaikeuksia muistaa koko rataa, mutta niin me vaan sekin saatiin kunnialla läpi, muutamalla uudelleen yrityksellä joillakin esteillä. Erilaisilla vienneillä on kyllä kummallinen vaikutus etenemiseen.

Tässä tämä hankala rata, jossa meinasi mennä pää sekasin...

Maanantaina tehtiin muutamia erilaisia hyppyjä erilaisilla vienneillä, jokaiseen hyppysarjaan piti olla vähintään kaksi erilaista ohjausta. Se oli ihan kivaa ja koirakin meni kohtalaisesti vaikkei kauhean innoissaan ollutkaan, johtuen edellisen päivän tehoharkoista. Lurukin oli mukana ja nukkui tyytyväisenä harkkojen ajan häkissään.

Tänään käytiin tekemässä pieniä ratoja Satun ja Toron kanssa. Karri menee aika perusvarmasti, kunhan ei ole mitään nuuskutettavaa. Jospa taasen jonnekkin kisoihin yrittäisi... Lurukin pääsi opettelemaan putkeen menoa ja ei tarvinnut nakkiahneelle pennulle montaa kertaa näyttää mitä siltä haluttiin, pian se viipotti itsekseen putken päästä päähän ja kummasteli, kun en meinannut keretä nakkia jakamaan tulopäähän...! Istumisen ja katsekontaktin se pentu osaa loistavasti ja sitä on helppo harjoitella, Satukin kokeili ja helposti onnistui. Kiitos Satu seurasta, vaikken pirteimmilläni ollutkaan.

Karrin ilmoitettiin Lahden näyttelyyn huhtikuun lopulle, siitä se näyttelyputki sitten alkaakin. Mukavaa vaihtelua.