Kasvattajan apuun voi turvautua aina kun siltä tuntuu... Luru siistittiin meidän räpöstysten jäljiltä ja ihan helpolla ei antanut poika homman tapahtua. Valtavaa ulinaa ja viukutusta, hyppimistä ja pomppimista, mutta hienosti se loppujenlopuksi tyytyi kohtaloonsa, kun Marita tiukasti mutta hellästi teki hommansa pojan kiemurteluista välittämättä. Kyllä tuli hieno! Kiitos Marita!

Vähän mä oon kiukku...

Ketuttaa...

Argh...

Hyvin käyttäytyvät saavat kiitokseksi makkaraa! Jee!

Ihquuu, mamma!!!

Kutittaa!