Kylläpäs tämä kesä verottaa blogin ylläpitoa, menoa tuntuu olevan kokoajan mihin milloinkin ja loppuajan tulee naatiskeltua kotona olemisesta, joten eihän siinä enää jaksa koneelle käydä.

Tiistaina käytiin Karrin kanssa agiliitämässä ja sitä se olikin! Olipas koirani reippaalla tuulella, emännällä oli muutama ohjaus hakusessa, mutta siitä selvittyäni Karri lenteli esteet mainiosti ja sitä kärsi ohjata jo kauempaakin! Ihanaa, tuntui hyvältä.

Keskiviikkona olikin vapaapäivä ja lähdettiin lenkkeilemään Maijan ja Unnan kanssa. Lenkkeiltyä tulikin reilut 1,5 tuntia ja reippaasti jaksoi Lurpukkakin koko matkan. Jossain välissä Unna hukkasi "oman" jänönsä suoraan Karrin ja Lurun nenän eteen tielle ja Karrihan lähti perään pentu vanavedessä. Luru tuli takaisin muutaman huudon jälkeen, mutta Kartsa paineli mutkan taakse pitkäkorvan perässä. No hyvin nopsasti oli perronen todennut ettei pysy mokoman pitkäkintun perässä ja palasi reissultaan takaisin kuosiin. Aika menikin kiiruhtaen, kun oltiinkin jo kotikulmilla takaisin. Aateltiin ottaa lenkki ensviikolla uudestaan suuremmalla jengillä. Kiitos seurasta!

Illalla sitten olikin Lurun tulikoe ekassa mätsärissä (Riihimäenseudun kennelkerhon järkkäämä). Paikalle saapuivat myös veikka Tico sekä mamma Karo. Luru osaa ravaamisen aika hyvin, mutta emäntä ei osannut ekassa kehässä vaatia seisomista, joten se meni vähän pomppimiseksi ja karkuun lähtemiseksi, hampaiden ja pallien katsonta olikin vieraan tekemänä ihan kauheeta poitsun mielestä, joten sininen nauhahan sieltä lävähti. Tico ja Karo saivat samanvärisen. Sinisten kehän ykköseksi meidät sitten laitettiin ja ooteltiin tovi ennen BIS kehää, jossa joutuikin pentu seisomaan aivan liian pitkään ja lopulta en kehdannut sitä enää kiusata vaan annoin istua ja olla vaan. Luru oli sitten BIS-7. Ihan kivasti. Nyt näki itsekkin kuinka pentu käyttäytyi, joten on voi alkaa harjoittelemaan tuota vieraiden ihmisten kosketusta enemmän. Kiitos mukana olleille seuralaisille!

Torstai olikin sitten koirien uintipäivä. Voi sitä riemua ja kepin hakua. Karri jaksaa ja jaksaa ja jaksaa... välillä kun yritti lopettaa niin se keppi tuotiin siihen  jalkojen juureen ja haukuttiin vaativasti, josko se keppi lentäisi vielä veteen... ja sehän lensi, aina uudestaan ja uudestaan! Ihan hillitön vesipeto. Lurukin haki keppiään kokoajan syvemmältä ja syvemmältä, taisi joutua ottamaan muutaman uintivedonkin yhdellä kertaa.

Tänään ajateltiin mennä taas uimaan, tai sitten harjoittelemme Lurun hihnassa kävelyä... hmmm, jos koirilta saisi vastauksen niin... Silmänisku