Ensimmäiseksi täytyy onnitella Sannaa ja Raimoa Vuolasvirta -palkinnosta, upeaa, olette sen todellakin ansainneet. Palkintohan jaetaan Messari -viikonloppuna joulukuun puolessa välissä.

Sitten päivän suureen aiheeseen eli näyttelyyn Hyvinkään werkatehtaalla. Aamu alkoi sillä ettei uuden puhelimeni herätys toiminutkaan kuten olin ajatellut ja heräsin kasin aikaan, jonka tajuttuani tuli kyllä niin maan karsee kiirus, että puolet tavaroista jäi ottamatta matkaan. Puolessa tunnissa olin hilannut itseni ja koiran Hyvinkäälle ja siitähän se päivä sitten käynnistyi. Porukkaa valui tasaisesti sisään ja onneksi meidän kehä oli suoraan sisääntulon edessä, mistä oli tosi näppärä käyttää koiraa ulkona. Tuttuja kasvoja näkyi kehän reunalla, joten aika meni suhteellisen nopsasti rupatellessa ja katsellessa kehän tapahtumia.
Kehän reunalla seisoskellessani kuulin Hannan tekevän peeärrää vesikoirista yhdellekin perheelle, joka oli tullut katsomaan tapahtumaa. =) Hyvä Hanna!
Meidän nuorten luokan alkaessa, haahuilin vielä kehän reunalla.... Tuomari oli espanjalainen suurehko mies, joka kumartui suoraan koiran päälle tullessaan tutkimaan, mutta Karri ei ollut moksiskaan! Hampaat se antoi katsoa ilman että veti päänsä pois ja kropan tunnustelu sujui  moitteettomasti. Kehän ravaaminen eestaas ja laaja ympyrä antoivat meille lopulta ERI:n, mikä oli aivan loistava saavutus! Sitä olin salaa toivonut ja se tuli. Neljän parhaan joukkoon ei enää päästy vaan oltiin seitsemän parhaan joukossa. =)
Raimo oli sitä mieltä, että Karri näytti ihan Chuck Norrisilta, kun oltiin kehässä...! =)

Päivä vilahti katsoessa kasvattajan sekä hänen kasvattien edesottamuksia kehässä sekä tutustuen uusiin kasvoihin. Kotiintuomisina ensimmäinen ERI -ruusuke ja hulppeat arvostelut, jotka tosin espanjaksi...
Mahtavaa. Seuraava etappi näyttelyn saralla on Jyväskylän KV marraskuun loppupuolella.
Jiihaa!