Kävin katsomassa pentuja. On ne kyllä semmosia viikareita, että mihinköhän sitä on taas näppinsä laittanut...? ;) Hyvä että riittää haastetta. Tosin Luru tuntuu ihan asialliselta sälliltä, eniten mua jänskättää miten Karri suhtautuu pentuun, mutta aika näyttää. Karri on ollut aina hyvin sopeutuvainen kaveri ja luulen, että hyväksyy pennun suuremmitta mukinoitta perheenjäseneksi.

Kotiin tultuani, käytin koiraa ulkona. Pihalla sattui olemaan myös Cindy, naapurin seropi, jonka kanssa mennä viiletettiin tuhatta ja sataa ympäri kinoksia ja jyrsittiin yhdessä keppejä. Lopulta lähdimme metsälenkille ja koira sai totaalisen hepulin, juoksi ympäriinsä villiä vauhtia korvat lerpattaen, tiukkoja mutkia tehden. Välilllä pysähdyttiin katsomaan oliko mamma vielä mukana ja sitten taas menoksi. Hillittömiä spurtteja! Varsinaisia yöjuoksuja...