Lupasin lapsille, että olisin illan kotona. Tulihan noita esteitä junnattua jo kolme päivää, eilen tosin tuli juteltua enemmän Maritan kanssa, kun hän tuli katsomaan harkkoja kuin oltua aktiivisesti hengessä mukana... Tiina taas tomerasti ohjasi ja näytti, ties kuinka monta kertaa, miten se koira viedään esteiden yli ja mähän kokeilin.... kokeilin... kokeilin... kokeilin... No kai se suht asiallisesti meni viimeisellä kerralla. Karri on alkanut jotenkin kummasti lämpenemään tuohon lajiin, nytkin se vaan urisee ja haukkuu, kun näkee muita koiria radalla!
Tosin eilen se luuli olevansa hallin kingi ja antoi kurkkuäänne -näytteitä yhdelle jos toiselle urokselle, rasittavaa.

Harmi, että huomenna alkaa työt, Hämeenlinnasta tuli kutsu otteluun, kun olen ollut joitakin vuosia sitten mukana HPK:n fanitoiminnassa... Olisihan se mukavaa lähteä katsomaan jääkiekkoa, mutta tälläkertaa tuttavaperhe veti pidemmän korren, kun kutsuivat kyläilemään. Tuttavilla on Paavo-perro, kolmivuotias toooodella vilkas herra. Olen houkutellut talon emäntää harrastusten pariin koiran kanssa, mutta Paavo on kuulemma niin toho eikä kuuntele komentoja lainkaan ettei hän ole vielä uskaltautunut ja kun ei tiedä miten se muihin koiriin suhtautuu. Vakuutin kyllä ettei se Tiinan käsittelyssä tekisi muuta kuin tottelisi... ;)


Tyttäreni lemmikki Tipsu eli Tiipeti, äärettömän utelias ja seurallinen rottapoika. Karri ei tee rotille mitään, koska ei uskalla, nimittäin toinen pojista, Luis eli Luippa tai Luipati osaa pitää koiran kurissa hampaitaan kirskuttamalla ja välillä nousten takajaloilleen ja räppäämällä etutassulla koiraa kuonoon... Että sillälailla.