Joops... Rannikon harkat meni taas ihan plörinäksi, kun Karri päätti ettei vois vähempää kiinnostaa ja nuuskutteli vaan hallin mattoa... Timo tuli koiraa pitämään ja mä yritin herätellä sitä jo mennen esteelle ja kutsuen vaan ei! Karri tunki nenäänsä väkisin mattoon ja kun Timo sitä estämään niin johan ärähti ja yritti ilmeisesti napata kiinni Timosta, jolloin Timo pomppasi taakse, mutta hyvin nopeasti otti koiran hallintaan ja sanoi, että nyt harjoitellaankin semmosta asiaa, että agiharkoissa mikään ei ole kivempaa kuin SÄ ja nuuskuttelu estetään kokonaan.

Homma alkoi sitten niin, että aina kun se jää nuuskuttelemaan niin se vaan otetaan hihnaan ja viedään seinustalle kiinni, tiukasti, ettei voi nuuskia maata. Itse menen tutustumaan rataan ja tarpeeksi lyhyin välein (3-4 estettä) palkkaan koiran ja kehun sitä mahdottomasti, tietenkin jos on suorittanut esteet hyvin. Tänään, samalla kun tutustuin rataan, niin Karri tarkkaili minua herkeämättä ja alkoi jopa haukkua kun tein rataa "haamukoiralla". Timo sanoi, että ota koiralta panta pois ja jatka vauhdista vaikka mutkan kautta oikealle esteelle ja tee se lyhyt pätkä ja palkkaa, ok, asia hoitui ja koira samantein hihnaan ja kiinni seinään. Jälleen itse tutustumaan rataan ja samanlainen jatkumo jatkui. Timo tarkkaili ja toimi hihnan kuljettajana ja loppupeleissä alkoi olla niin että Karri kyllä haukkui ja oli tulossa mukaan mua tiukasti silmällä pitäen, mutta jos tein yhden esteen liian pitkän sarjan saattoi koiran mielenkiinto lopahtaa ja se alkoi nuuskimaan mattoa. No hihnaan vaan ja seinään... Timo sanoikin, että kyllä sen kanssa on selkeesti yritetty kiitoksilla ja makkaroilla ja ettei se ole agivastainen ollenkaan, mutta se vaan on niin ÄIJÄ ettei millään meinaa uskoa että hormonit saa jäädä tyystin unholaan agikentällä ja täällä on ihanin asia vaan ÄIPPÄ!

Tietenkin olin tyytyväinen, että tähän asiaan tartuttiin, koska se on ollut ongelma jo reilun vuoden ajan ja itsellä ei taju riitä enää siihen mitä pitäisi asialle tehdä. Timon kursseilla oppii aina jotain ja tämä antoi jälleen motivaatiota tämän nuuskutusasian poissulkemiseen. Tätä tullaan harjoittelemaan ahkerasti ja uskon, että onnistumme tässäkin asiassa, kun oikein uurastamme. Tätä ennenhän me opeteltiin kontaktit ihan alusta asti uudelleen ja siinä asiassa meitä auttoi kovasti Anna, kiitos vain, nythän kontaktit menevät jo varsin mallikkaasti verrattuna muutaman kuukauden takaiseen tuskaan. Ja kuten Timokin asian ilmaisi niin emme pääse nousemaan seuraavalle tasolle, kun koira ei etene. No se sangen varmasti onkin totta.

Olihan jälleen harkka-antia!

Kotiin palatessa Karri olikin kuin enkeli, kulki vierellä ja katsoi kokoajan kysyvästi mitä seuraavaksi?? Toivottavasti asia jäi hautumaan...

Illan päätteeksi koira pestiin ja osittain rasvasin turkkia sellaisilta kohdilta mitkä ovat ongelma eli lonkat. Kyllä oli poitsu ihan kummissaan, kun häntä näin röykytettiin loppuilta... Mutta tulihan hyvä!