Viikonloppuna meillä kyläili neljä vierasta koiraa, kaikki yhtäaikaa ja Luru oli ihan innoissaan. Karri hetken tuumittuaan vetäytyi omiin oloihinsa ja käyttäytyi mallikkaasti, tosin välillä jänskätti niin paljon että halutti kömpiä syliin turvaan katselemaan muitten menoa. Matto ja pari oven karmia saivat joitakin pissasuihkuja, mutta muuten koirat rauhoittuivat hyvin nopeasti. Pari perroa, amstaffi, maltankoira, kiinanharjakoira sekä saksanseisoja... Oikein fiksusti käyttäytyvää porukkaa!

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa uimassa ja heittelemässä keppejä veteen. Karri oli ihan onnesta sekaisin ja keppien haku meni taas ihan överiksi, kun niitä piti vaan kokoajan heitellä veteen. Jossain vaiheessa sen vaan huomaa, että koiralta pitää "piilottaa" kaikki kepit ja tehdä lähtöä, tulee muuten pienelle koiralle suuri stressi! Lurun uinti oli alkuunsa melkoista räpiköintiä ja kerittin jo isännän kanssa luulla, että pian se uppoaa veden alle tuolla menolla, vaan kuinkas ollakkaan, hyvin nopeasti löytyi oikea tyyli uida ja penneli meni vedessä oikein sulavasti ja innostui hakemaan keppiä kuin Karri konsanaan.

Tarkoitus oli mennä katsomaan myös Nuuskun ensiesiintymistä näyttelykehässä, mutta kun ei oltu varauduttu, hölmöt, maksamaan viittä euroa pysäköinnistä niin käännyttiin porteilta pois. Näin pankkikorttiaikana ei jaksa kantaa rahnaa mukanaan.... Mutta Nuuskulla olikin ollut jännät paikat, hieman oli pakitettu ja muristukkin, mutta tuomari oli palkinnut hyvännäköisen poitsun EH:lla. Hienoa! Siitä se lähtee.

Lurun kanssa on ahkerasti, päivittäin, harjoiteltu jotain tottelevaisuusjuttua. Maahanmeno sujuu muuten, mutta kun on sen verran lyhyt pinna kaverilla ettei jaksaisi millään odottaa makupalaa vaan pomppaa ylös hetken makuun jälkeen. No tässä vaiheessa menemme siis taaksepäin ja opettelemme makaamaan rauhassa ja odottaen sitä makupalan tipahtamista... hienosti poika osaa kuitenkin käsimerkeistä mennä maahan, istua ja seisoa. Hassua millasia asioita koirat oppii, luulisi noiden käsimerkkien olevan vaikeampaa kuin maassa pysyminen...

Karrin kanssa käyn metsässä jäljillä, siitä hommasta meitin poitsu tykkää. Nyt kokeilemme verijälkeä, luulisi sen olevan helpompaa kuin ihmisjälki. Karrin agilityharjoitukset loppuukin nyt tämän jakson jälkeen, ihan vaan sen takia, että se on kallista puuhaa ja Karrin motivointi on välillä todella rankkaa, lisättynä meitsin turhautumisella... hmm... ei mikään ihannekoirakko! =). Luru siis jatkaa agiliitoa, täytyyhän meidän päästä ekoihin kisoihin kokeilemaan, miltä se meidän työskentely ihan oikeasti vaikuttaa!! =)

 Luru lyhyessä turkissa

Karri -Parrinen

Lurpukka