Tänään oli loistava päivä ulkoilla. Perheemme lähti ulkoilemaan pulkkamäkeen Riuttaan.
Meno oli valtaisaa, joten lapset jäivät keskenään laskemaan ja isännän kanssa lähdimme lenkille Karrin kanssa, joka ei voinnut millään tajuta miksei se päässyt juoksemaan lasten perään kun ne huruuttelivat mäkeä alas tuhatta ja sataa...
Lenkistä tulikin oppitunti hihnassa vetämisestä... Karri innosta soikeana lähti vauhdilla menemään, jolloin nätisti nykäisin hihnasta, ei vaikutusta, joten tein saman uudelleen, ei mitään. Kiristin hihnan niin että pääsin koiran viereen ja nostin/työnsin Karrin jalkojeni taakse, nousin ja jatkoimme matkaa, kunnes tein liikkeet uudelleen ties kuinka moneen kertaan, jonkin matkaa kulkiessamme huomasimme, kun koira käveli nätisti vierellä eikä edes hajujen perään lähtenyt vaikka olisi varmasti tehnyt mieli. Jossain vaiheessa koira unohti missä pitikään kävellä, mutta enää ei tarvinnut työntää koiraa taakse vaan riitti kun murahti. Reilun tunnin lenkki meni aika miellyttävästi ja kun päästiin takaisin punaposkisten mäenlaskijoiden luokse niin Karri olikin sen verran väsähtänyt että jäi suoraan autolle, mutta kun häkkiin pääsi niin alkoi ulista lasten luokse, jotka kirmasivat pitkin rinteitä. Karri ei voi tajuta miksi lauma aina välillä hajaantuu!

Kotona koiran häntä heilui taas villisti ja jokainen perheenjäsen piti käydä tarkkaan tervehtimässä, ruuan saatuaan koira onkin nukkunut paitsi silloin, kun emäntä sattuu liikahtamaan kahta metriä kauemmas paikastaan... Varsinainen vahtikoira. Hymy